Pitkänperjantain aamu näytti kovin synkältä, kun taivas oli paksussa pilvipeitossa, lunta tuprutteli hiukan ja tuuli puhalsi pitkin Raajärveä. Perinteisiin RaaEKM:n pilkkikisoihin saapui silti lähemmäs 60 henkilöä kisaamaan paremmuudesta Raajärven jäällä ja nauttimaan päivästä hyvässä seurassa. Vaikka kalaa ei Ahti antanutkaan liiommin, niin palkintosijoja ei silti tarvinnut arpoa. Usko vain meinasi loppua monelta (ainakin pienemmältä) pilkkijältä, kun jään alta ei noussutkaan kalaa samaan tahtiin kuin monena muuna vuonna.
Kaikki hyvin loppu hyvin! Suuret kiitokset jälleen kerran kaikille puuhamiehille ja -naisille sekä osallistujille! Ja erityiskiitokset kaikille palkintojen lahjoittajille!
Nähdään taas ensi vuonna pilkkikisojen merkeissä... :)
Kiitokset haukipyynnissä olleille ja kireitä siimoja kaikille!
Ja hyvää keskikesän juhlaa! :)
Rantakalatapahtuman järjestivät tänä vuonna Onerva, Olli ja Taisto lauantaina 16.7. Matkajärven kauniissa maisemissa. Vaikka sadepilvet olivat paksut ja aamupäivästä satoi aika ajoin runsaastikin, niin tapahtuman aikana vettä vain tulla tihkutteli aika ajoin. Loppuajasta saimme nauttia jopa mukavasta ja kuivasta kelistä herkutellen, jutustellen ja nautiskellen olosta. Sääsket ja mäkärät eivät ainakaan olleet kiusana, eikä hellekään vaivannut.
Paikalle uskaltautui 20 henkilöä nauttimaan seuran tapahtumasta vetisestä kelistä huolimatta. Kisat saatiin siis pidettyä kunnialla ja sadekeli kirvoitti isommankin ahvenen syömään. Kisa oli tiukka, kun kappalemäärä ratkaisi! Painon mukaan olisi voinut olla toisenlainen tulostaulukko. Vain naisten sarjassa jouduttiin jakamaan kolmas sija, joten sijoitukset kuitenkin erottuivat selvästi.
Seuralla oli kesän ja alkusyksyn aikana kolmet ampumaharjoitukset. Valitettavasti harjoituksissa ei ampujia kovin montaa näkynyt, mutta saatiinpahan me muut rauhassa harjoitella ja kohdistella kiväärit kohdilleen syksyn jahtikautta ajatellen! Ensi kesäksi toivotan tervetulleiksi myös muut harjoittelemaan rennnossa ilmapiirissä riistalaukaukset kohdilleen! :)
Porukka alkaa vanhentua, mutta olisikohan tässä meille mestariampujan ainesta?! Siiri-neiti 11v. oli ensimmäistä kertaa radalla ampumassa. On hän toki ukin ilmakiväärillä ammuskellut, mutta ensimmäistä kertaa oli (kummitädin) hirvikivääri kädessä! En tiedä jännittikö neitiä vai vieressä seisovia kummitätiä ja ukkia eniten, kun oli ensimmäisen laukauksen vuoro... Mutta mitäs vielä! Neiti eka laukauksen jälkeen laittoi uutta kutia jo piippuun hetkeäkään hätkähtämättä! Ja niin oli luonnonlahjakkuus, että ampuipa liikkuvaankin hirveen melkein napakympin! Saataiskohan me uutta verta tälläkin tavalla seuraan...? ;)
Lähes koko hirviporukka koolla... Syksyn viimeisestä hirvijahdista saatiin näinkin mukava ryhmäkuva tulilta!
Hirvijahti alkoi syyskuun viimeisenä lauantaina 24.9.2016, kun ahkerimmat kuusi hirvenjahtaajaa saapui alkutulille pumppuasemalle. Ensimmäisenä viikonloppuna ei ollut havaintoja, ja jahtia jatkettiin enemmän ja vähemmän porukalla seuraava viikko.
Tiistaina yritettiin jälleen isommalla porukalla ja päästiin vihdoin näkemään ensimmäiset hirvihavainnot! Tuuli oli kova, (pisketti)koiria oli mukana kaksi ja passimiehiäkin muutama. Karjalanvaarassa oli komiat näkymät ja allekirjoittanut kyttäsi sinne "mistä se hirvi aina juoksee", eikä sinne vaaraan "mistä se ei ikinä tule yli". Kuului laukaus, tuuli vääristi suuntaa. Ja hetkeä myöhemmin kuului rasahdus.... Hirvi (ylivuotinen) tuli allekirjoittaneen selän takaa, just sieltä mistä se ei kuulemma ikinä tule! Ensimmäinen hirvitilanne minulle ja siinä 20-30 sekunnissa ehti miettiä melkoisen paljon asioita. Ja ennen kuin tajusi, että sitä hirveä pitäisi ampua, niin se katosi näkyvistä... Ehdin kyllä nostaa kiväärin, mutta kiikarin tähtäimeen en kerennyt hirveä saada.
Antti oli yrittänyt ampua ylivuotista naarasta, mutta joku pikku sesse oli hiukan häirinnyt tapahtumaa. Niinpä se laukaus päätyi kuusen kylkeen, ja hirvi juoksi kokemattoman hirvinaisen selän takaa karkuun...
Syksy "juostiin" metsällä. Jälkiä kyllä löytyi, mutta hirvihavaintoja juuri ei. Ja jos oli näkösällä, niin ei ollut lupa ampua. Ei siellä metsässä kyllä liioimmin ollut riistaa muutenkaan minkkejä ja näätiä lukuunottamatta. Metsäkanalinnutkin kadonneet olemattomiin.
Osa porukasta (eläkeläiset) kulki mettässä ahkerammin. Me työssäkäyvät enemmänkin viikonloppuisin. Välillä pidettiin vapaita viikonloppuja, mutta yritystä riitti! Tuntui vain, että aina ne hirvet olivat siellä, missä me emme olleet!
Lopulta saimme vahvistuksia! Osa poromiehistä tuli kaveriksi, samoin Sari ja Petri koirien kanssa. Ja tulosta alkoi syntyä! Koirille saatiin haukku ja niinpä Sari pääsi lopulta ampumaan nuorehkon naarashirven. Hankalassa paikassahan se hirvi taas oli, mutta pääsipä vihdoin tuo seuran hirvenvetolevy testiin! Niin vauhdilla se hirvi kulki perässä, ettei kameranainen kerennyt mukaan... :D Onneksi olivat ottaneet kuvia kaatopaikalla.
Jotenkin kummasti se tulee aina hämärä näissä hirvihommissa. Päästiin siis "hämärähommiin", kun hirvi piti saada vielä nyljettyä ja roikkumaan. Noviisina Kaijakin pääsi nylkyhommiin, kun allekirjoittanut puolestaan pysytteli kameran takana dokumentointipuuhissa. Ensi kerralla sitten...
Hirvijahti tältä syksyltä on kuitenkin ohi! Poromiehet saivat oman hirvensä muutamia päiviä myöhemmin. Hirvenmetsästyspäiviä kertyi 19 kpl ja keskimäärin metsässä oli 5 metsästäjää.
Ensi syksyä odotellessa... :)
-Merja-
P.S. Muistakaahan pitää ampumakokeet voimassa!